Aulasta tulee neuvottelu kehollisen saapumisen ja delegoidun saapumisen välillä.
LÄSNÄOLONARKKITEHTUURI
Jos tekoäly voi yhä enemmän osallistua, neuvotella ja toimia puolestamme, mikä tekee fyysisestä läsnäolosta valitsemisen arvoista ja miten arkkitehtuurin pitäisi vastata?
TEESI
Tekoäly voi yhä enemmän olla läsnä puolestamme.
Arkkitehtuuri alkaa siitä, missä päätämme yhä olla itse läsnä.
ARKKITEHTONINEN KYSYMYS
Mikä tekee läsnäolosta valitsemisen arvoista?
Hanke kysyy, miten delegoitu läsnäolo muuttaa fyysisen tilan arvoa, suunnittelua ja sosiaalista roolia. Se käsittelee edustajan toimintaa paineena, joka järjestää uudelleen kynnyksiä, odottamista, kokoontumista, työtä, oppimista, hoivaa ja vieraanvaraisuutta sen sijaan, että tekoäly nähtäisiin rakennuksiin lisättävänä kerroksena.
TILALLINEN MIELIKUVITUS
Kolme arkkitehtonista kohtausta
Luokkahuone, studio tai kansalaisfoorumi ottaa vastaan läsnä olevia kehoja ja edustettuja osallistujia.
Kodista tulee paikka, josta ihminen lähettää delegoitua läsnäoloa ulkoisiin järjestelmiin.
ARKKITEHTONISET VÄITTEET
Vuorovaikutuksesta tilalliseen järjestykseen
Tutkimuksesta tulee arkkitehtonista, kun se siirtyy pelkästä etiketistä huoneisiin, instituutioihin, kulkureitteihin, rajapintoihin, kynnyksiin ja yhdessä läsnäolon kehollisiin ehtoihin.
Delegoitu läsnäolo on tilallista
Edustaja järjestää viestinnän ohella uudelleen sen, minne ihmisten on mentävä, kuinka kauan he viipyvät, mitkä kohtaamiset yhä vaativat kehollista läsnäoloa ja miten instituutiot järjestävät osallistumisen.
Arkkitehtuuri alkaa siitä, mihin tehokkuus päättyy
Kun koneet ottavat hoitaakseen välineellisiä tehtäviä, arkkitehtuurin arvo saattaa siirtyä ihmisten tehokkaasta käsittelystä yhdessä läsnäolon tekemiseen haluttavaksi, ymmärrettäväksi ja inhimilliseksi.
Läsnäololla on arkkitehtonisia asteita
Osallistuminen ei enää ole kaksijakoista. Rakennuksissa yhdistyvät suora läsnäolo, edustettu läsnäolo, etähavainnointi, osittainen osallistuminen ja strateginen poissaolo.
Inhimillinen tila on suunnittelukriteeri
Aallon perintö on tässä tärkeä arvojärjestelmänä: lämpö, kosketeltavuus, mittakaava, valo, sosiaalinen pehmeys, vetäytyminen ja kehollinen mukavuus ovat kriteerejä arkkitehtuurin arviointiin edustajien aikakaudella.
AALTO ARVOPERINTÖNÄ
Inhimillinen arkkitehtuuri on arvojärjestelmä, ei historiallinen tutkimuskohde.
Aalto-viittaus ankkuroi hankkeen lämpöön, kosketeltavuuteen, mittakaavaan, valoon, sosiaaliseen pehmeyteen, vetäytymiseen ja keholliseen mukavuuteen. Kun koneet ottavat hoitaakseen välineellistä toimintaa, arkkitehtuuria saatetaan arvioida vähemmän sen perusteella, kuinka tehokkaasti se käsittelee ihmisiä, ja enemmän sen perusteella, luoko se paikkoja, joissa ihmiset todella haluavat olla yhdessä.
TYYPIT
Missä Proxy Society kohtaa arkkitehtuurin
Aulat, palvelutiskit, odotushuoneet ja instituutioiden sisäänkäynnit välittävät yhä enemmän läsnä olevien ihmisten ja tunnisteiden, laitteiden tai agenttien kautta toimivien poissaolevien ihmisten välillä.
Luokkahuoneet, studiot, kokoushuoneet ja kansalaisfoorumit tarvitsevat uusia yhteisosallistumisen protokollia: kuka on todella läsnä, ketä edustetaan ja miten toimivalta järjestetään tilallisesti.
Kodeista voi tulla paikkoja, joista ihmiset lähettävät edustajia työhön, hoivaan ja hallintoon. Tämä herättää kysymyksiä yksityisyydestä, kitkasta, taustatilasta ja valikoivasta huomiosta.
Delegointia vastustavimpia tiloja saattavat olla ne, joissa rauhoittaminen, kosketus, todistajana oleminen ja vieraanvaraisuus merkitsevät eniten. Vastustus on arkkitehtonisesti tärkeää.
LIITTYVÄ EHDOTUS
Arkkitehtuurista voi tulla osa ihmisen päämäärät säilyttävää ohjauskehystä.
Robottien kulkureitit, edustajien sisäänkäynnit, koneluettavat oikeudet ja ihmisten ensisijaisuusalueet voivat teknisen infrastruktuurin lisäksi ilmaista fyysisesti, mitkä päämäärät yhteiskunta valitsee säilytettäviksi.
TUTKIMUSOHJELMA
Arkkitehtuuria kenttätyön, elokuvan ja prototyyppien kautta
Havainnoi toimistoja, odotushuoneita, kouluja, koteja, palveluympäristöjä ja kansalaisympäristöjä. Käytä haastatteluja, elokuvaa ja käyttäytymiskartoitusta ymmärtääksesi, mitä fyysinen läsnäolo tekee nykyisin sosiaalisesti ja arkkitehtonisesti.
Jäljitä, missä tekoälyjärjestelmät jo puhuvat, aikatauluttavat, ostavat, neuvottelevat, suodattavat ja päättävät ihmisten puolesta. Kartoita sitten huoneet, tiskit, jonot, työpöydät ja kohtaamiset, jotka nämä teot syrjäyttävät tai muuttavat.
Suunnittele ja testaa huoneita, kynnyksiä ja institutionaalisia tilanteita ihmisten ja edustajien yhteisosallistumiselle. Työstä pohjia, leikkauksia, rajapintoja, kalusteita, opasteita, skenaarioita ja 1:1-osia.
Vertaa prototyyppejä laadullisen palautteen, käyttäytymishavainnoinnin ja arkkitehtonisen tulkinnan avulla. Kokoa sitten periaatteet inhimilliselle arkkitehtuurille delegoidun läsnäolon oloissa.
ODOTETUT TULOKSET
Mitä väitöskirjan pitäisi tuottaa
O01Käsitteellinen viitekehys delegoidulle läsnäololle arkkitehtonisena ehtona
O02Joukko arkkitehtonisia tyyppejä ja skenaarioita ihmisten ja edustajien yhteisosallistumiselle
O03Suunnitteluperiaatteet valitun läsnäolon tiloille, joissa paikalla olemisella on yhä merkitystä
O04Yhdistelmämenetelmä, joka tuo yhteen arkkitehtuurin, vuorovaikutussuunnittelun, etnografian, elokuvanteon ja tilallisen prototypoinnin
AVOIMET KYSYMYKSET
Arkkitehtonisesti eläviä kysymyksiä
Q01Jos agentit voivat osallistua, neuvotella ja toimia puolestamme, millaiset tilat muuttuvat arvokkaammiksi juuri siksi, että ne kokoavat kehoja sen sijaan, että käsittelisivät tapahtumia?
Q02Miten delegoitu läsnäolo ja aktiivinen poissaolo muuttavat kynnyksiä, odottamista, kokoontumista, vieraanvaraisuutta, työtä, oppimista ja hoivaa?
Q03Mitkä arkkitehtoniset ominaisuudet tukevat valittua läsnäoloa: tiloja, joissa ihmiset yhä haluavat olla, koska siellä oleminen tarjoaa kehollista, sosiaalista ja emotionaalista arvoa, jota delegointi ei korvaa?
Q04Miten arkkitehtuurin pitäisi tehdä näkyväksi, järjestää tai rajata autonomisten edustajien kautta toimivien poissaolevien ihmisten osallistumista?
EHDOTUS
Edustaja on teknologinen muutos. Ihmisen läsnäolo on arkkitehtoninen kysymys.
Väitöskirjan lähtöoletus on, ettei edustajien yleistyminen vähennä arkkitehtuurin merkitystä. Se tekee yhdessä jossakin olemisen tilallisen, sosiaalisen ja aistillisen arvon uudella tavalla näkyväksi.